Romansseja ja fantasioita konserttiesittely


Konsertin idea syntyi, kun muusikkopariskunta Lauri ja Hanna-Leena huomasivat soittaneensa lukuisia, heille hyvin mieluisia romanssi- ja fantasia-aiheisia kappaleita, ja totesivat, että niistä saisi erinomaisen konserttikokonaisuuden. Itse asiassa tämän teeman mukaisia teoksia olisi löytynyt paljon enemmänkin kuin yhteen konserttiin sai mahtumaan. Alttoviulu- ja pianoteosten lisäksi Havolan konsertin ohjelmaan otettiin myös muutama aiheeseen sopiva laulu.


Romanssi-nimeä on käytetty sävellyksissä 1700-luvun lopulta alkaen. Erään määritelmän mukaan romanssi tarkoittaa sävellystä, joka on luonteeltaan henkilökohtainen tai hellä. Fantasialla on musiikinhistorian eri vaiheissa ollut erilaisia merkityksiä. Useimmiten sillä tarkoitetaan mielikuvituksellisen kekseliästä sävellystä, jolla on juurensa improvisaatiossa ja joka ei välitä säännöistä eikä seuraa tiukasti musiikillisia muotorakenteita. Havolassa kuultava ohjelmisto on mainio osoitus siitä, että romanssi- ja fantasia-aiheisista teoksista saa suunnattoman monipuolisen, tunteikkaan ja monivivahteisen konserttikokonaisuuden. 


Konsertin aloittava näyttävä soolopianoteos Lisztin Liebestraum nro 3 Des-duuri johdattaa suoraan suurten tunteiden maailmaan. Se on tunnetuin Lisztin säveltämistä ”Rakkausunelmista” ja pohjautuu runoon ”O lieb, so lang du lieben kannst” - ”Rakasta niin pitkään kuin voit!”. 


Konserttiohjelmaan halusimme ehdottomasti valita aviopari-Schumannien romansseja. Clara ja Robert Schumann olivat ehkä 1800-luvun musiikkimaailman tunnetuin taiteilijapari. Historiankirjoitus on nostanut Robertin aikansa suurimpien säveltäjien joukkoon, kun taas Clara on naisena jäänyt paljolti unohduksiin. Elinaikanaan Clara teki kuitenkin huomattavaa uraa tähtipianistina Eurooppaa kiertäen samalla kun hoiti perheen kahdeksanlapsista taloutta. Jotkut historioitsijat ovat sitä mieltä, että Robert olisi jäänyt historian unholaan, jollei Clara olisi jatkanut miehensä teoksien esilläpitoa vielä vuosikymmeniä tämän kuoleman jälkeen. 


Johannes Brahms tutustui itseään parisenkymmentä vuotta vanhempaan Schumannin pariskuntaan jo nuorena, ja Schumanneista tuli hänelle elinikäisiä ystäviä ja nuoren säveltäjän tukijoita. Robertin kuoltua varhain Johanneksen ja Claran suhde pysyi lämpimänä. Johannes upotti moniin sävellyksiinsä Clara-aiheisia teemoja. Jälkipolvet ovat mielellään nähneet suhteessa muutakin kuin kollegiaalista ystävyyttä, vaikka se onkin kenties vain kuvitelmaa. Asiasta tuskin päästään koskaan täyteen tietämykseen.


Robertilta, Claralta ja Johannekselta kuullaan tässä konsertissa mielenkiintoisella tavalla rinnastetut osat eri teoksista. Robert ja Clara kirjoittivat kumpikin paljon romanssi-nimisiä teoksia, jotka ovatkin erittäin soitettua ohjelmistoa monien instrumenttien parissa. Lauri ja Hanna-Leena esittävät alttoviulupianoduona kummaltakin Schumannilta yhden romanssin. Niiden jälkeen kuullaan Johannekselta ensiosa Es-duurisonaatista, sekin otsikoltaan romanttinen ”Allegro amabile” eli ”nopeasti rakkaudella”. 


Tämän konsertin laulut ovat tunnettuja lauluja tunnettujen säveltäjien nuoruusvuosilta. Jean Sibelius sävelsi vain muutaman laulun suomenkielisiin teksteihin, vaikka hän osasi ja arvosti sitä suuresti. Laulu ”Illalle” pitäisi oikeastaan olla ”Iltalle”, sillä runoilija A. V. Forsman, sittemmin Koskimies, kirjoitti runon v. 1898 kosiohuumassaan rakastetulleen ja tulevalle puolisolleen Ilta Bergrothille. Kerrotaan, että kun Sibelius kuuli Koskimiehen lukevan runonsa, niin saman tien hän luonnosteli sen lauluksi. Laulu ”Lastu lainehilla” Ilmari Calamniuksen (myöhemmin Kianto) tekstiin on tiettävästi sävelletty samana vuonna. 


Erkki Melartin oli monitaitoinen, kansainvälinen kulttuuripersoona, säveltäjä, pedagogi, taidemaalari, novellisti ja taidemaalari. Hänen suhteellisen laajassa säveltuotannossaan Eino Leinon tekstiin sävelletty laulu ”Sirkan häämatka” vuodelta 1899 osoittaa, että vakavana pidetyllä miehellä oli myös vekkulimpi puolensa.


Paul Coletti on skottilaissyntyinen alttoviulisti, säveltäjä, kamarimuusikko ja opettaja. 1990-luvulla sävelletty Three Pieces koostuu kolmesta tyylillisesti erilaisesta osasta, jotka tuovatkin konserttikokonaisuuteen hyvin piristävää, erilaista tyylikirjoa. Tunnelmallinen jazzballadi ”From My Heart” on omistettu säveltäjän isän muistolle. Toisena sarjassa on ”Blue Tango” alaotsikolla ”I was thinking of you”. Lyhyt päätösosa ”Circus” vie sirkuksen fantasiamaailmaan marssittaen maneesille koko esiintyjäkaartin norsuineen ja hevosineen!

**

Pienen tauon jälkeen kuullaan konsertin toinen soolopianolle sävelletty teos, kuuluisa Mozartin d-mollifantasia. Se on yksi Mozartin eniten soitetuista teoksista. Se edustaa konsertin romantikkosäveltäjien keskellä vanhempaa klassismin tyylilajia ja johdattaa tummasävyisempään fantasiaan. Fantasia alkaa hitailla arpeggioilla, joita seuraavat suorastaan traagiset Adagio-teemat ja dramaattiset, improvisaation kaltaiset jaksot, mutta myös herkän iloinen Allegretto. 


Oskar Merikannon suosittu laulu Kullanmurunen asettui aiheensa ja tunnelmansa puolesta itsestäänselvästi konserttiohjelmaamme. Italialaista alkuperää edustava Rodolfo FalvonKertokaa se hänelle” on Mauno Kuusiston laulamana kaikkien aikojen levymyynnin kärkisijoilla Suomessa tekstinään Sauvo Puhtilan nimimerkillä Timjami tekemä suomennos. 


Konsertin päättää Hindemithin alttoviulusonaatti op. 11 nro 4, joka tunnetaan myös nimellä Fantasiasonaatti. Hindemithin tuotantoa ei ehkä yleisesti pidetä kovin yleisöystävällisenä, mutta Fantasiasonaatti tekee tähän poikkeuksen upealla mukaansatempaavuudellaan ja valloittavilla tunnelmillaan. Se on yksi Laurin ja Hanna-Leenan kaikkien aikojen lempiteoksista, ja siinä heidän vuosien aikana hioutunut yhteissoittoinnoituksensa pääsee todella valloilleen! Sonaatin kolme osaa punoutuvat toisiinsa saumattomasti. Suloisen kaunis ensiosa ”Fantasia” johdattaa toiseen osaan, jossa on yksinkertainen kansanlaulumainen teema. Toinen ja kolmas osa koostuvat tuon teeman variaatioista, joilla on eriskummallisia esitysohjeita: ”hieman oikukkaasti”, ”oudolla kömpelyydellä edeten”, ”keveästi virraten” ja ”hyvin nopeasti ja kiihtyneesti”. Moninaisten vaiheiden jälkeen sonaatti - ja koko konsertti - saa villin päätöksensä!