Pohjan neiti ti 18.7. klo 19
Hannu-Heikki Hakulinen, laulu
Johannes Hakulinen, viulu
Lauri Savolainen, alttoviulu
Hanna-Leena Savolainen, piano
Ohjelma:
Alma Mahler (1879-1964):
Die stille Stadt (Hiljainen kaupunki)
Laue Sommernacht (Leuto kesäyö)
Bei dir ist es traut (Luonasi on lempeää)
Ich wandle unter Blumen (Kävelen kukkien keskellä)
Clara Schumann (1819-1896): Kolme romanssia viululle ja pianolle op. 22
1. Andante molto
2. Allegretto: Mit Zartem Vortrage
3. Leidenschaftlich schnell
Oskar Merikanto (1868-1924): Lauluja oopperasta Pohjan neiti
Väinön kertomus
Väinö syntyjä syviä etsimässä
Väinön hymni
Louhen hyvästijättö
Louhi ylistää tyttärelleen Väinön suuruutta
Helvi Leiviskä (1902-1982): Pianosonatiini F-duuri op. 14
1. Con moto
2. Andante cantabile
3. Allegretto scherzando
Ann-Elise Hannikainen (1946-2012): Pensamientos (Ajatuksia) pianolle (1974)
Rebecca Clarke (1886-1979): Sonaatti alttoviululle ja pianolle
1. Impetuoso - ma non troppo allegro
2. Vivace
3. Adagio
Heinäkuisen tiistai-illan konsertissa kuullaan kulttuuritekona lauluja ensimmäisestä suomenkielisestä oopperasta, Pohjan neidistä. Pohjan neiti on Oskar Merikannon Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran oopperakilpailuun säveltämä teos, joka valmistui vuonna 1898. Se oli ainut kilpailuun saapunut teos. Merikanto oli aikaisemmin säveltänyt pääasiassa yksinlauluja, ja oopperan parasta antia ovatkin sen melodiat. Teoksen kalevalamittaisen libreton kirjoitti Antti Rytkönen L. N. Achtén suunnitteleman juonen ympärille. Juoni perustuu vahvasti Kalevalan tapahtumiin, ja laulujen teksteissä on herkullisilta kuulostavia vanhahtavia kielikuvia ja ilmaisuja.
Pohjan neiti -aiheen inspiroimana halusimme valita konsertin muuksi ohjelmaksi naissäveltäjien teoksia. ”Pidä minusta tiukasti kiinni, lemmestä juopuneena puutarhassa vajoan sinun jalkoihisi.” Näin lauletaan Alma Mahlerin Heinrich Heinen runoon säveltämässä laulussa Ich wandle unter Blumen, joka kolmen muun 1910 julkaistun laulun kanssa kuullaan tässä konsertissa. Nämä aiheet, luonto ja rakkaus, ovat keskeisiä hänen koko laulutuotannossaan, josta varmuudella tiedetään vain 17 laulua. Viime aikoina hänen sävellyksensä, jotka sisältävät myös mm. piano- ja orkesteriteoksia, ovat saaneet huomattavaa tunnustusta. Sen sijaan hänen elinaikanaan naissäveltäjillä ei juuri ollut mahdollisuutta saada teoksiaan julkisuuteen. Alman ensimmäinen puoliso Gustav Mahler pani jopa avioliiton ehdoksi, että säveltäminen on lopetettava. Vaatimus peruuntui myöhemmin aviokriisin seurauksena. Alma Mahlerin musiikki heijastaa vahvoja tunteita, jollaisia ei hänen omasta elämästäänkään puuttunut. Hän jäi leskeksi kahdesta avioliitosta, ja neljästä lapsesta vain yksi eli aikuiseksi. Natsivallan alta Alma muutti juutalaisen puolisonsa, kirjailija Franz Werfelin kanssa New Yorkiin ja sai myöhemmin Yhdysvaltain kansalaisuuden.
Laulujen jälkeen herkutellaan Clara Schumannin kolmella kauniilla ja tunteikkaalla romanssilla viululle ja pianolle. Clara Schumann oli huippupianisti, jolla on laaja sävellystuotanto. Hän jäi aikoinaan puolisonsa Robert Schumannin varjoon, mutta nykyään hänen sävellyksiään kuullaan selvästi aiempaa enemmän. 13-vuotiaasta naimisiinmenoon asti hänellä oli loistava ura pianistina, mikä lienee vaikuttanut myös hänen mittavaan ja upeaan pianosävellystuotantoonsa. Avioiduttuaan Robert Schumannin kanssa Clara jatkoi esiintymistä ja säveltämistä ja kasvatti ohessa kahdeksan lasta. Hän oli usein vastuussa perheen taloudellisesta toimeentulosta ja jatkoi senkin vuoksi konsertointia.
Helvi Leiviskä oli ensimmäinen merkittävä suomalainen naissäveltäjä, joka kohtasi sukupuoleensa kohdistuvat ennakkoluulot pelottomasti ja sävelsi myös suurimuotoisia teoksia. Pianistinakin toiminut Leiviskä sai Pro Finlandia -mitalin 1962. Hanna-Leena soittaa konsertissa Leiviskän pianosonatiinin F-duuri, jossa sievästi ja vikkelästi kimmeltävät osat ympäröivät hartaan kaunista keskiosaa.
Konsertissa kuullaan myös toinen pianosooloteos, Ann-Elise Hannikaisen Pensamientos (Ajatuksia). Ann-Elise on Nurmeksessa syntyneen P. J. Hannikaisen perillisiä. Heidän koko sukunsa on lähtöisin Pohjois-Karjalasta, missä heitä muistetaan ja kunnioitetaan edelleen. Nivelreuman estettyä Ann-Elisen haaveen konserttipianistin urasta hän valitsi säveltäjän polun, joka aukeni erityisesti sen seurauksena, kun hänen isänsä Heikki Hannikainen nimitettiin Suomen suurlähettilääksi Espanjaan. Siellä Ann-Elise sai sävellysopettajakseen aikansa tunnetuimpiin espanjalaissäveltäjiin kuuluvan Ernesto Hallfterin, josta tuli hänelle paitsi merkittävästi työuraan vaikuttanut maestro, myös elämänkumppani. Pianon koskettimistoa ja sointikirjoa laajasti ja räväkästikin hyödyntävä Pensamientos on sävelletty vuonna 1974, juuri samoihin aikoihin kun Ann-Elisestä ja Ernestosta tuli pariskunta. Erneston kuoltua Ann-Elise muutti takaisin Suomeen ja lopetti sävellystyön käytännössä kokonaan, mutta 2010-luvulta alkaen hänen sävellyksiään kohtaan on virinnyt Suomessa uutta kiinnostusta esimerkiksi Markus Virtasen säveltämän oopperan Säveltäjä Ann-Elise Hannikainen – ooppera unohdetusta elämästä myötä.
Englantilaissäveltäjä Rebecca Clarken alttoviulusonaatti on hyvin suosittua alttoviuluohjelmistoa. Se lähes voitti sävellyskilpailun oltuaan koko tuomariston suosikkiteos. Kuitenkin epäiltiin, onko Rebecca Clarke jonkun miessäveltäjän peitenimi, sillä ei pidetty mahdollisena, että nainen voisi säveltää senkaltaista musiikkia. Sonaatin ensimmäinen osa alkaa alttoviulun elinvoimaisella fanfaarilla. Sitä seuraa kiihkeän tunteikas alttoviulun ja pianon yhteen limittyvä sävelkieli, jonka vaikuttavissa harmonioissa ja kromatiikassa voi kuulla vaikutteita Clarken ihailemilta säveltäjiltä, Debussylta ja Vaughan Williamsilta. Toisessa osassa, vinhan vauhdikkaassa Vivacessa, alttoviulun huiluäänet ja pizzicatot eli näppäilyäänet ja pianon leikkisät staccatot luovat ilakoivaa ja kuplivaa tunnelmaa. Viimeinen osa, Adagio, alkaa mietteliäillä ja aistikkailla melodioilla, jotka vuoroin kasvavat aaltoileviin ryöpsähdyksiin ja vuoroin rauhoittuvat seesteiseen pohdiskelevuuteen. Fantasiamaisen vapaamuotoinen osa kuljettaa vaihtelevilla ja vähitellen yhä enemmän ja enemmän kiihkeytyvillä jaksoillaan kohti loisteliasta huipentumaa, jossa sekä alttoviulisti että pianisti pääsevät käyttämään laajoja äänialojaan ja ilmaisuvoimansa kapasiteettia täysin palkein!