Pohjan neiti ti 18.7. klo 19


Hannu-Heikki Hakulinen, laulu
Johannes Hakulinen, viulu
Lauri Savolainen, alttoviulu
Hanna-Leena Savolainen, piano


Ohjelma:

Clara Schumann (1819-1896): Kolme romanssia viululle ja pianolle op. 22
1. Andante molto
2. Allegretto: Mit Zartem Vortrage
3. Leidenschaftlich schnell

Oskar Merikanto (1868-1924): Lauluja oopperasta Pohjan neiti
Väinön kertomus
Väinö syntyjä syviä etsimässä
Väinön hymni
Louhen hyvästijättö
Louhi ylistää tyttärelleen Väinön suuruutta

Helvi Leiviskä (1902-1982): Pianosonatiini F-duuri op. 14
1. Con moto
2. Andante cantabile
3. Allegretto scherzando

Rebecca Clarke (1886-1979): Sonaatti alttoviululle ja pianolle
1. Impetuoso - ma non troppo allegro
2. Vivace
3. Adagio


Heinäkuun ensimmäisessä konsertissamme kuullaan kulttuuritekona lauluja ensimmäisestä suomenkielisestä oopperasta, Pohjan neidistä. Pohjan neiti on Oskar Merikannon Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran oopperakilpailuun säveltämä teos, joka valmistui vuonna 1898. Se oli ainut kilpailuun saapunut teos. Merikanto oli aikaisemmin säveltänyt pääasiassa yksinlauluja, ja oopperan parasta antia ovatkin sen melodiat. Teoksen kalevalamittaisen libreton kirjoitti Antti Rytkönen L. N. Achtén suunnitteleman juonen ympärille. Juoni perustuu vahvasti Kalevalan tapahtumiin, ja laulujen teksteissä on herkullisilta kuulostavia vanhahtavia kielikuvia ja ilmaisuja.


Pohjan neiti -aiheen inspiroimana halusimme valita konsertin muuksi ohjelmaksi naissäveltäjien teoksia. Konsertin aluksi herkutellaan Clara Schumannin kolmella kauniilla ja tunteikkaalla romanssilla viululle ja pianolle. Clara Schumann oli huippupianisti, jolla on laaja sävellystuotanto. Hän jäi aikoinaan puolisonsa Robert Schumannin varjoon, mutta nykyään hänen upeita sävellyksiään kuullaan selvästi aiempaa enemmän. 


Helvi Leiviskä oli ensimmäinen merkittävä suomalainen naissäveltäjä, joka kohtasi sukupuoleensa kohdistuvat ennakkoluulot pelottomasti ja sävelsi myös suurimuotoisia teoksia. Pianistinakin toiminut Leiviskä sai Pro Finlandia -mitalin 1962. Hanna-Leena soittaa konsertissa Leiviskän pianosonatiinin F-duuri, jossa sievästi ja vikkelästi kimmeltävät osat ympäröivät hartaan kaunista keskiosaa.


Englantilaissäveltäjä Rebecca Clarken alttoviulusonaatti on hyvin suosittua alttoviuluohjelmistoa. Se lähes voitti sävellyskilpailun oltuaan koko tuomariston suosikkiteos. Kuitenkin epäiltiin, onko Rebecca Clarke jonkun miessäveltäjän peitenimi, sillä ei pidetty mahdollisena, että nainen voisi säveltää senkaltaista musiikkia.  Sonaatin ensimmäinen osa alkaa alttoviulun elinvoimaisella fanfaarilla. Sitä seuraa kiihkeän tunteikas alttoviulun ja pianon yhteen limittyvä sävelkieli, jonka vaikuttavissa harmonioissa ja kromatiikassa voi kuulla vaikutteita Clarken ihailemilta säveltäjiltä, Debussylta ja Vaughan Williamsilta. Toisessa osassa, vinhan vauhdikkaassa Vivacessa, alttoviulun huiluäänet ja pizzicatot eli näppäilyäänet ja pianon leikkisät staccatot luovat ilakoivaa ja kuplivaa tunnelmaa. Viimeinen osa, Adagio, alkaa mietteliäillä ja aistikkailla melodioilla, jotka vuoroin kasvavat aaltoileviin ryöpsähdyksiin ja vuoroin rauhoittuvat seesteiseen pohdiskelevuuteen. Fantasiamaisen vapaamuotoinen osa kuljettaa vaihtelevilla ja vähitellen yhä enemmän ja enemmän kiihkeytyvillä jaksoillaan kohti loisteliasta huipentumaa, jossa sekä alttoviulisti että pianisti pääsevät käyttämään laajoja äänialojaan ja ilmaisuvoimansa kapasiteettia täysin palkein!