Pe 5.7.2019 klo 19
Mozartia ja Moz-Artia - klassikoista nykypäivään
Sergei Prokofiev (1891-1953):
Sooloviulusonaatti, 1. osa
Johannes
Albert Zabel (1834-1910):
La source
Liisa
François Couperin (1668-1733):
Le Rossignol en amour (Rakastunut satakieli)
Kaisa, traverso
Ture Rangström (1884-1947):
Kung Eriks visor
Hannu-Heikki ja Hanna-Leena
Robert Schumann (1810-56):
Adagio ja allegro
Inkeri ja Hanna-Leena
***
Max Savikangas (1969-):
Azonal Advice
Lauri
Alfred Schnittke (1934-98):
Moz-Art
Hanna ja Johannes
W. A. Mozart (1756-91):
Kaksoiskonsertto huilulle ja harpulle, orkesterina jousitrio
1. Allegro
2. Andantino
3. Rondeau - Allegro
Kaisa, Liisa, Johannes, Lauri, Inkeri
Heinäkuun 2019 ensimmäinen konsertti on erilaisten tyylien riemukas kokoelma. Luvassa on säkenöiviä tunteita, huumoria, herkkyyttä ja erikoisiakin efektejä! Soolojen, duojen ja jopa suuren konserton myötä matkataan niin klassismin ajassa, romantiikassa kuin nykypäivässäkin.
Näyttäviä sooloteoksia edustavat viululla taituroitu Prokofjevin sonaatin 1. osa, harpulla helisytetty Zabelin La source (Lähteellä), barokkihuilu traversolla liverretty Couperinin Rakastunut satakieli ja suomalaisen Max Savikankaan nykyteos Azonal Advice, jossa alttoviulisti pääsee räväyttämään mitä eriskummallisempia soittotapoja.
Laulumusiikkia kuullaan ruotsalaiselta Ture Rangströmiltä. Erik XIV, Ruotsin kuningas (1533-1577), oli lahjakas ja taiteellinen, laajan kielitaidon omaava, mutta luonteeltaan arvaamaton ja myöhemmin mielenterveydeltään järkkynyt. Gustav Frödingin kirjoittamassa ja Rangströmin säveltämässä Kung Eriks visor -laulusarjassa Erik Turun linnan vankeudessa mietiskelee elämäänsä samalla katuen puolisolleen Kaarina Maununtyttärelle aiheuttamaansa tuskaa. Konsertin alkupuolen päättävä Schumannin Adagio ja allegro on mitä suurenmoisin ja kohottavin romantiikan klassikkoteos sellolle ja pianolle.
Konsertin jälkipuolella päästään käsiksi kappaleisiin, joista konsertin otsikko juontaa juurensa. Venäläis-saksalaisen säveltäjä Alfred Schnittken (1934-1998) Moz-Art (1975) on musiikillinen vitsi, humoristinen kokoelma Mozartin musiikkia - lähinnä siinä on otteita hänen keskenjääneestä teoksestaan “Musiikkia pantomiimiin” sekä pätkä 40. sinfoniasta. Kappale on erinomainen esimerkki Schnittken paljon käyttämästä monityylisyydestä - tekniikasta, jossa yhdistellään useita tyylejä samassa teoksessa.
Konsertin loppuhuipentumana on Mozartin konsertto huilulle, harpulle ja orkesterille! Orkesterina toimii tässä konsertissa viulu-alttoviulu-sellotrio. Tällaisia kaksoiskonserttoja ei taatusti ole järin usein Kiteellä kuultukaan!